Mecha ilman moottoria
Menen jo pikkuhiljaa laskuissani sekaisin, kun yritän kasata mielessäni kaikkia viime aikoina ilmestyneitä pelejä, jotka ovat osa jonkin sortin suurempaa multimediauniversumia. Käsissä on nimittäin jälleen sellainen – ja kuten tuntuu olevan jo genren normi, ei Synduality: Echo of Ada ole kovinkaan kummoinen peli.
Osta Synduality: Echo of Ada VPD:ltä!
Siinä missä esimerkiksi Unknown 9: Awakening tuntui vain täysin yhdentekevältä, vaikkakin joissain määrin kunnianhimoiselta suoritukselta, on Syndualityssa edes jonkin verran tarttumapintaa. Se on pohjimmiltaan trendikästä extraction shooter -genreä edustava peli, joka sijoittuu dystooppiseen tulevaisuuteen, eli teoriassa potentiaalia riittää.
Myrkkysade on käytännössä tuhonnut ihmiskunnan ja ajanut jäljelle jääneet ihmiset maanalaisiin bunkkereihin. Sateen turvin maan päälle on syntynyt vaikka minkälaisia hirviöitä, jotka vaanivat sinne uskaltavia uhkarohkeita ihmisiä. Maan olosuhteet huomioiden pinnalle ei kuitenkaan tallustella aivan muina miehinä, vaan Cradlecoffin-mechan sisällä. Siinä koko tarina melkein olikin.
Echo of Ada on risteytys mecha-räiskintää ja extraction-meininkiä, mikä ei paperilla kuulosta pöllömmältä. Toteutus on mukiinmenevä, mutta lopulta turhan kuivakka, sillä aina internetissä olevan maan kamaralla ei tunnu tapahtuvan yhtikäs mitään. Olen törmännyt pelatessani kolmeen muuhun pelaajaan, joista kahden kanssa vilkuttelin ja joista kolmas yritti tuhota bottini ja viedä tarvikkeeni. Muuten on aika hiljaista.
Ehkä tärkeimpään osaan pelikierroksien aikana nousee AO-kristallit ja niiden poraaminen. Ne ovat varmin tapa kerätä rahaa, jota tarvitsee oman bunkkerin päivittämiseen, vakuutuksien ostelemiseen ja ammusvarastojen täydentämiseen. Lisäksi ympäristöt ovat täynnä lukuisia muita resursseja, joita käytetään asioiden paranteluun. Näiden keräilyn ja kevyen räiskimisen ympärille peli rakentuu.
Osta Synduality: Echo of Ada VPD:ltä!
Pinnalla saa yleensä puuhastella ja keräillä resursseja suhteellisen rauhassa, mikä kertoo hieman pelin pelaajakunnan laajuudesta. Syndualityn koko perimmäinen idea on olla yksi iso grindi. Tehtäviä kerätä vaihtelevia tarvikkeita ilmaantuu jatkuvalla syötöllä ja samalla pitäisi varustaa omaa bunkkeriakin parempaan kuntoon. Tilaa on rajallisesti, eli myös varastoa kannattaa päivittää, eikä sovi unohtaa oleskelutilan lattiaa ja seiniä!
Rastitettavia ruutuja siis riittää, eikä siinä mitään, onhan se hyvä saada rahoilleen vastinetta. Kun ensimmäiset päivitykset lyö käyntiin, paljastuu kuitenkin yksi Syndualityn ikävimmistä puolista. Peli nimittäin lainaa paljon mobiilipeleiltä ja kertoo, että rakentelussa kestää useita kymmeniä minuutteja, paitsi jos pelaaja maksaa ohittaakseen odottelun.
Osta Synduality: Echo of Ada VPD:ltä!
Lompakkoa voi siis raottaa jo pelkkien päivityksien vauhdittamiseksi, ja vaikka skippauksen voi toteuttaa myös pelinsisäisellä valuutalla, on jo silkka ajatus mekaniikasta maksullisessa pelissä härski. Ja toki pelistä löytyy myös sisältöä pursuileva kauppapaikka, josta voi ostaa riihikuivalla monenmoista krääsää aina Magus-tekoälyapureista uusiin robopäivityksiin. Mobiilista on myös lainattu selkeästi pelin valikoiden ulkoasu, sillä kankeat valikot kuin huutavat sormella naputtamista ohjaimen surkean hiiriominaisuuden sijaan.
Synduality: Echo of Ada kärsii ehdottomasti sen peruspelimekaniikan puuduttavuudesta, eikä kokemusta kohenna sen kolme eri taistelupassia tai räikeän ällöttävä mobiilipelimonetisointi. Ideoita olisi jälleen vaikka muille jakaa, mutta loputtomalta grindiltä kuolleessa kartassa tuntuva seikkailu voisi suosiolla painua populaationsa tapaan syvälle maan alle.
Niklas Tirkkonen
Tilaa Pelaaja-lehden tulevat numerot täältä!
Tutustu Pelaajan arvosteluarkistoon täältä.